keskiviikko, 27. lokakuu 2010

Blogi siirtyy!!!

Koska Vuodatus.net alkoi rahanahneeksi ja lisäsi mainosten määrää sivuilla, Pitmywits-blogi löytyy tulevaisuudessa osoitteesta

http://pitmywits.wordpress.com

Siirsin viimeisimmän postauksen jo sinne eli päivittäkääpä linkkinne!

tiistai, 26. lokakuu 2010

History repeating

Maaliskuussa 2008, Bessien ensimmäistä pentuetta odottaessa, kirjoitin seuraavat sanat blogiin

MUTTA eivätpä ne lisääntyvät nartut meidän taloudessamme tähän lopu :) Syyskuun alussa on meille odotettavissa kenneltyttö tai -poika. Tänään ultrassa näkyi yksi kappale, oli hyvin eläväinen tapaus. Tämä ei ole varattavissa, ei sijoitukseen eikä omaksi ;) 

Nyt voin nuo samat sanat kirjoittaa nytkin :) Ainoastaan kuukausi on eri ja ultrassa käytiin viime viikolla eli tämän kenneltytön tai -pojan arvioitu laskeutumisaika on toukokuussa. Tämä oli niin huvittavaa, kun viimeksi pari päivää oman positiivisen raskaustestini jälkeen Bessie aloitti juoksut ja sama tapahtui nytkin. Kasvatellaan massuja sitten taas yhdessä :)

Bessie voi paksusti. Minusta massu on melko lailla samankokoinen kuin ensimmäisessä raskaudessa, joten katsotaan montako pentua sieltä sitten aikoinaan tupsahtaa ulos! Matokuuri aloitettiin tänään ja kolmeen ruokintakertaankin siirryttiin samalla. Nutrolin-öljyn lisäsin ruokavalioon myös.

Onpa muuten ihanaa! Not. Bessiellä on karvanlähtöaika, se ei-niin-ihana ominaisuus sileäkarvaisella. Musta nahkasohva ja valkoinen koira ei ole se ihastuttavin yhdistelmä. Ei puhuta mitään niistä miljoonista karvoista, joita löytyy mitä kummallisimmista paikoista, kuten sukan sisäpuolelta!

torstai, 21. lokakuu 2010

Patea moikkaamassa ja Bessien massu

Eilen ajelin kaatosateessa varttitunnin Paimioon moikkaamaan Avan ja Elviksen poikaa Patea. Olipas Patestakin kasvanut komea nuori parsonpoika! Pepin kanssa ne ovat edelleen kuin kaksi marjaa. Jopa Lucas sanoi kuvia katsellessaan, että "Peppi" vaikka kuinka yritin sille selittää, että kyseessä on Pate :) Ja kyllä Pate edelleen on kuin Rasmus2, tuleekohan siitä yhtä kova tykki agilityradoille?

Patesta on tulossa kivankokoinen uros, nyt oli mielestäni noin 35 senttiä ja tuskin enää hirvittävästi kasvaa. Hieno juttu! Olen oikein tyytyväinen, että näkemäni pennut ovat jäämässä ihannekokoihin :) Paten luonne oli aivan loistava! Häntä heilui koko ajan ja kovasti pussailtiin. Ei haukahdustakaan päästänyt edes ovikellolle eli koulutuskin alkaa olla kunnossa. Hienoa Tytti ja Petri!

Vaikka minä (ja moni muu kasvattaja) kehunkin omia kasvattejani ja röyhistelen rintaani, niin se täytyy muistaa, että vain 20% koirasta on geeneistä, loput tulee kasvatuksesta. Kasvattajat pyrkivät tekemään parhaansa yhdistelmiä valitessaan, mutta se mikä koirasta lopulta tulee on kiinni omistajista. Onneksi minulle on sattunut loistavia kasvattien omistajia, jotka ovat sitoutuneet tekemään koirastansa sen parhaan mahdollisen. Iso kiitos siis teille kaikille!

Sitten siihen toiseen asiaan eli Bessien massuun. Meillä oli viime viikolla parina päivänä kunnon pahoinvointi ja se jo vähän pelästyttikin, koska Bessie oli sitten oksentamisen jälkeen ihan poikki ja tärisi. Koska Bono on ollut terve kuin pukki, uskon sen johtuvan pennuista. Taitavat pistää mammaraisen koville. Maanantaista lähtien ruoka on taas maistunut normaalisti ja Bessie on oma itsensä. Tänä aamuna oli ensimmäinen kerta, kun Bessie kulki nenä melkein pohkeessa kiinni. Selvästikään lenkki ei oikein maistunut. No oli toki kylmää ja märkää, mutta ei se näitä ole ennen haitannut :) Alla ensimmäiset mahakuvat, vuorokausia 38. Vähän huono sohva kuvan ottamiseen, mutta kyllä se massu on jo selvästi kasvanut :D

perjantai, 15. lokakuu 2010

Oodi Bonolle

Huomasin, että Bono on joutunut tahtomattaan statistin rooliin tässä blogissa. Niin paljon kirjoitukset ovat pyörineet kasvattien ja Bessien mahan ympärillä, että Bonoa ei ole juurikaan mainittu - ei edes sivulauseessa! On siis aika korjata tilanne.

Bono täyttää kahden viikon päästä seitsemän ja en pysty kyllä ymmärtämään mihin se seitsemän vuotta on mennyt. Bono on täysin oma persoonansa, jota ei voi kuin rakastaa. Myös niinä pahoina päivinä eli kun ukkostaa, paukkuu tai  muuten myrskyää. Mikä on Bonossa omalaatuista?

  1. Hännänheilutus. Siinä missä Bessien häntä heiluu koko ajan, Bonon häntä heiluu, kun tullaan kotiin tai jos joku asia on erityisen hyvin. Joskus onnistun saamaan sen hännän heilahtamaan tiettyjä äänenpainoja käyttäessäni, mutta sen häntä on muutoin melkolailla paikoillaan. 
  2. Ruokailutavat. Bono ei ole lainkaan ahne. Se nauttii jokaisen suupalan vailla kiirettä. Se on myös hyvin epäileväinen, kun  kädestä antaa sille jotain. Leivänpalaset nuuskutellaan läpi ennen kuin ne otetaan varovaisesti suuhun ja makustellaan. Bessie taas nappaa sormesi mukanaan, jos et ole nopea. Bono myös haistaa kaikki mahdolliset pillerit vaikka kokonaiset HK:n sinisen sisältä. Tätä koiraa ei huijata!
  3. Leikkiminen. Bono saattaa pistää edelleen iltahepulit päälle, jos siitä siltä tuntuu. Se saattaa mennä meidän sängyn päälle ja pistää itsensä leikkiasentoon. Haukahtaa ja juoksee ympäri sänkyä, pysähtyy haukkumaan ja taas mennään. Eilen se otti luun suuhunsa ja juoksi ympäri olohuoneen pöytää, heitti luuta ja haastoi sitä leikkiin.
  4. Koulutus. Bono on älyttömän fiksu. Se oppii kaiken tosi nopeasti ja siitä olisikin tullut loistava sirkuskoira, jos vain olisi sellaiseksi sattunut syntymään. Bonon pääkopassa tuntuu raksuttavan koko ajan ja se on loistava käyttämään nenäänsä. Se jaksaa keskittyä asioihin ja innostua asioista todella.

Bono on myös loistava johtaja. Sen ei tarvitse ärähdellä Bessielle, sillä vain on se hiljainen johtajuus. Toki meilläkin on ollut ongelmia, mutta ne ovat johtuneet enemmän minusta kuin Bonosta eli olen omalla käytökselläni korottanut Bessietä ylöspäin.

Bono oli lopulta tätä mieltä minun kameran kanssa heilumisestani

Loppuun kuva noista kahdesta yhdessä. Bessie näyttää surkealta, kun paineistin sitä paikka-käskyllä. 

Nisät eikä maha taida näkyä kunnolla, mutta ensi viikosta lähtien massukuvapäivityksiä. Ensi viikolla pääsen myös treffaamaan Avan poikaa Patea, joten kuvasatoa tiedossa myös sieltä :)

keskiviikko, 13. lokakuu 2010

Paksuna ollaan!

Kyllä ne kaikki merkit pitivät paikkaansa eli ultrassa uiskenteli ainakin kolme pientä parsonvauvaa  Nyt sitten odottelemme taas, arvioitu laskeutumisaika on 14.11.

Sijoitusnarttu kaipaisi edelleen hyvää kotia! Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä ja jutellaan enemmän!