Eilen ajelin kaatosateessa varttitunnin Paimioon moikkaamaan Avan ja Elviksen poikaa Patea. Olipas Patestakin kasvanut komea nuori parsonpoika! Pepin kanssa ne ovat edelleen kuin kaksi marjaa. Jopa Lucas sanoi kuvia katsellessaan, että "Peppi" vaikka kuinka yritin sille selittää, että kyseessä on Pate :) Ja kyllä Pate edelleen on kuin Rasmus2, tuleekohan siitä yhtä kova tykki agilityradoille?

Patesta on tulossa kivankokoinen uros, nyt oli mielestäni noin 35 senttiä ja tuskin enää hirvittävästi kasvaa. Hieno juttu! Olen oikein tyytyväinen, että näkemäni pennut ovat jäämässä ihannekokoihin :) Paten luonne oli aivan loistava! Häntä heilui koko ajan ja kovasti pussailtiin. Ei haukahdustakaan päästänyt edes ovikellolle eli koulutuskin alkaa olla kunnossa. Hienoa Tytti ja Petri!

Vaikka minä (ja moni muu kasvattaja) kehunkin omia kasvattejani ja röyhistelen rintaani, niin se täytyy muistaa, että vain 20% koirasta on geeneistä, loput tulee kasvatuksesta. Kasvattajat pyrkivät tekemään parhaansa yhdistelmiä valitessaan, mutta se mikä koirasta lopulta tulee on kiinni omistajista. Onneksi minulle on sattunut loistavia kasvattien omistajia, jotka ovat sitoutuneet tekemään koirastansa sen parhaan mahdollisen. Iso kiitos siis teille kaikille!

Sitten siihen toiseen asiaan eli Bessien massuun. Meillä oli viime viikolla parina päivänä kunnon pahoinvointi ja se jo vähän pelästyttikin, koska Bessie oli sitten oksentamisen jälkeen ihan poikki ja tärisi. Koska Bono on ollut terve kuin pukki, uskon sen johtuvan pennuista. Taitavat pistää mammaraisen koville. Maanantaista lähtien ruoka on taas maistunut normaalisti ja Bessie on oma itsensä. Tänä aamuna oli ensimmäinen kerta, kun Bessie kulki nenä melkein pohkeessa kiinni. Selvästikään lenkki ei oikein maistunut. No oli toki kylmää ja märkää, mutta ei se näitä ole ennen haitannut :) Alla ensimmäiset mahakuvat, vuorokausia 38. Vähän huono sohva kuvan ottamiseen, mutta kyllä se massu on jo selvästi kasvanut :D