Raskas Ruotsin reissu takana! Perjantaina 10.9. kävin ottamassa progestronitestit Pet-Vetissä ja soittelin niiden tuloksia iltapäivällä. Proge oli ollut perjantaina aamula 2,7 eli parin-kolmen vuorokauden päästä pitäisi progen olla noussut niihin lukemiin, että voisi astuttaa. Matkaanlähtö osuisi siis ihan oikeaan aikaan.

Sunnuntai-iltana Anni tuli sitten hakemaan minut ja Bessiet ja käytiin noukkimassa Saara myös mukaan ja suunnattiin laivalle. Yritin pissatta Bessietä "varastoon", kun pelkäsin, että mitä pissaamisesta laivalla tulee. Meillä kävi tuuri ja saimme astetta paremman lemmikkihytin samaan hintaan, sopi meille. Menomatkalla oli paljon eläimiä samoilla hyttikäytävillä, joten yksin ei tarvinnut olla. Käväistiin Saaran ja Annin kanssa ostamassa vähän karkkia ja syömässä pieni iltapala, jonka jälkeen lähdettiin etsimään koirien pissatuspaikkaa.

Löydettiin pieni metri kertaa metri laatikko, jossa oli jotain hiekan tapaista sisällä! Ihan oikeasti, monikohan koira sinne suostuu pissaamaan? Bessie ei suostunut pian tulemaan lähellekään laatikkoa saati pissaamaan sinne. Tyytyväisenä se kyllä pissasi pissapaikan viereen... Selvästi sillä oli myös se toinen hätä, mutta sitkeistä yrityksistä huolimatta ei suostunut tekemään asiaansa. No, ajattelin, että odottaa aamuun, mutta kun käveltiin takaisin hyttiin, alkoi Bessie pyllistelemään keskellä hyttikäytävää :D No, onneksi tuotos oli kovaa ja sain sen siististi siivottua. Ei tainnut olla pahin asia mitä niillä lattiamatoilla on ollut...

Yöllä en saanut unenpäästä kiinni sitten millään. Taisi jännittää niin paljon. Aamulla käväistiin hakemassa pikaisesti sämpylät matkaan ja pääsimme auton kanssa Tukholmaan pian kuuden jälkeen paikallista aikaa. Anni toimi hovikuskina ja GPS kertoi meille suuntaa. Pieni vauhtimutka piti ottaa Tukholmassa, mutta muuten matka kohti Uppsalaa sujui hienosti. Ruotsissa taidetaan rakastaa liikenneympyröitä! Ajettiin varmaan yli 20 liikenneympyrän kautta!

Koska olimme sopineet Pian kanssa tärskyt vasta kymmeneksi, käytiin ensin katsastamassa hotellin sijainti ja hakemassa hiukan käteistä rahaa. Pian kello alkoi lähestyä kymmentä ja lähdettiin kohti Harbon pikkukylää. Pian luokse päästyämme otin Bessien heti sisälle ja Shasta tuli tutustumaan morsmaikkuunsa. Ei siinä kauaa kuulumisia vaihdettu, kun homma oli hoidettu ja rakastavaiset nalkissa parikymmentä minuuttia. Juotiin kahvit ja kirjoiteltiin sopimukset alle. Oltiin takaisin hotellilla jo pian yhdentoista jälkeen.

Maanantaina lähdettiin sitten illlalla Saaran ja Annin kanssa Uppsalan keskustaan syömään ja löydettiinkin kiva thai-ravintola. Minun ruokailuni jäi jälkiruokaa vajaaksi (mikä oli varmaan vain ihan hyvä, kun kyseessä oli friteerattu banaani - toim.huom.), kun hotellista soitettiin, että meidän pieni pössykkä pitää meteliä. No pikavauhtia takaisin hotellille hiljentämään palosireeni. Kun Anni ja Saara kotiutui ruokailemasta, Saara huomasi, että Bessie oli tyhjentänyt melkein koko laatikollisen vanhoja autoja! Onneksi ei ollut suklaata kuitenkaan :) Lähdettiin vielä käymään ruokakaupassa ostamassa vettä ja muuta tarpeellista. Bessie sai ahneena hiukan kärsiä vatsavaivoista, paskanen loppu, kirjaimellisesti.

Maanantai-iltana uni voitti allekirjoittaneen jo yhdeksältä paikallista aikaa ja koska herään joka päivä kuuden aikoihin Suomen aikaa, heräsin sitten viideltä Ruotsin aikaa. Tunnin pyörin sängyssä ja sitten lähdin Bessien kanssa tekemään aamulenkin ja jätin Annin ja Saaran nukkumaan. Yhdeltätoista piti kirjautua ulos hotellista ja lähdettiin taas kohti Shastaa.

Tällä kertaa Shasta ei ollut ihan niin innokas Bessiestä, mutta nousi kyllä selkään ja alkoi toteuttamaan tehtäväänsä. Sekunti tai pari ennen nalkkiin jäämistä (mielestäni alkoi jo kääntymään), Shasta pääsi luiskahtamaan pois eli homma hoidettiin vain puoliksi. Pidettiin tauko, mutta Shasta oli mielestään antanut kaiken tarpeellisen, joten hiukan epävarmana lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa ja kotia.

Nyt sitten peukut pystyyn, että tuo yksi oppikirja-astutus tuottaisi paljon pikku-Bessieitä ja -Shastoja! Shasta oli luonteeltaan juuri sellainen kuin minulle kuvattiin. Aivan upealuontoinen uros! Sen häntä heilui ja antoi minun halia ja pusia ihan mielinmäärin. Oli rauhallinen, ei hyppinyt päin. Jopa Anni ja Saara, jotka eivät ole niin koiraihmisiä kuin allekirjoittanut, tykkäsivät kovasti! Ulkonäöltään Shasta miellytti myös silmääni kovasti. Koska Shastalla oli turkki trimmamatta, kuvat eivät anna täyttä kuvaa Shastan komeasta ulkomuodosta. Liikkeet olivat lentävät ja sulavat. Olisin voinut ottaa vaikka mukaani ;)

 

 

Tässä rakastavaiset heti ensitreffien jälkeen

Lisää kuvia tulossa myöhemmin, verkko pätkii!