Olen tuolla aikaisemmin kertonut, että Avalla on koko ajan nälkä ja ruokamääriä on nostettu tasaisesti. Eilen iltapäivällä töiden jälkeen Ava alkoi tärisemään ja oksenteli, yritti kakata mutta mitään ei tullut. Näin parhaaksi soittaa eläinlääkäripäivystykseen ja saatiin aika 20.45. Avan olo alkoi olla tuskainen, joten lähdettiin eläinlääkäriin jo heti kahdeksaksi ja päästiinkin aika pian vastaanotolle. Avalta otettiin ensin verikokeet, jotta nähtäisiin ettei ongelma johdu esimerkiksi kalkkieklampsiasta. Ava on melkoinen sissi! Se nojasi minuun eikä hätkähtänytkään, kun neula pistettiin suoneen!

Verikokeen oton jälkeen otettiin röntgenkuva. Kuvassa näkyi paksusuolessa pitkä massa, joka oli varmastikin osittaisena syynä, mutta eläinlääkäriä huolestutti ohutsuolen kaasukertymä. Avalle annettiin varjoainetta ja eläinlääkäri pelotteli, että jos varjoaine ei liiku, on edessä leikkaus ja se taas aiheuttaa ongelmia imetykseen, kun narttu voi kohdistaa kivun pentuihin. Edessä oli pitkä 45 minuutin odotus ennen seuraavaan röntgeniä. Kuva otettiin ja jäätiin Avan ja vauvojen kanssa odottelemaan tuloksia. Eläinlääkäri tuli heti kertomaan, että varjoaine liikkuu! Nyt sitten odoteltiin taas tunti ja otettiin uudet kuvat. Onneksi varjoaine oli liikkunut edelleen eli leikkausta ei tarvittaisi. Avalle pistettiin suoleen liukastavaa ja pilkkovaa ainetta ja pääsimme kotiin yhden aikaan yöllä. Nyt taasen odoteltaisiin. Jos suoli ei tyhjenisi itsestään aamuun mennessä, olisi edessä nukutus ja suolentyhjennys.

Ava oli kyllä niin upeasti koko eläinlääkärireissun ajan. Se makasi rauhallisena röntgenpöydällä, kunhan minä vain olin vieressä, antoi laittaa peräruiskeenkin ihan ilman mitään temppuilua. Se kävi imettämässä pentuja kivuista huolimatta. Ihana Ava. Ihanat pennut, jotka olivat tosi kiltisti ja tyytyväisenä koko eläinlääkärireissun ajan. Eläinlääkäri kehui vauvoja terveen pulleiksi ja muutoinkin ihaniksi.

Ava oli kotiintulon jälkeen edelleen kivulias, mutta rauhoittui hetkittäin kainaloon ja antoi pentujen syödä. Tasaisesti kävimme yrittämässä tukoksen saamista ulos ja hiukan ennen neljää yöllä se onnistui. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, niin ihan ilman apua se ei ulos tullut :o) Ava oli silminnähden helpottunut ja heilutti minulle jopa häntää! Tämän jälkeen Ava rauhoittui nukkumaan ja itsekin uskaltauduin omaan sänkyyni pariksi tunniksi.

Nyt aamulla Avalla on pysynyt vesi jo sisällä ja saatiin uusi tuotos aikaiseksi eli meidän ei varmaankaan tarvitse lähteä eläinlääkäriin enää. Pennut ovat nyt taas saaneet syödä ja pentuhuoneessa vallitsee hiljaisuus. Onneksi on vakuutus, ihan halpa tuo viiden tunnin eläinlääkärireissu ei ollut. Mutta tässä se nähdään, koiran hankintahinta on vain murto-osa siitä mitä kuluja koirasta saattaa tulla. Raha on vain rahaa, rakkauta ei voi mitata rahassa