Kannatti perjantaina valittaa Elisan asiakaspalveluun, kun iltapäivästä tuli tekstiviesti, että tulemme asentamaan liittymänne maanantaina. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt sitten voisi kertailla vähän tapahtumia viikkojen varrelta.

Bessie uudessa kodissa, kielletyssä paikassa eli sohvalla ;)

Kotiuduttu ollaan siis hienosti. Uutta totuttelua vaatii etupihalle avautuvat isot ikkunat, joista B&B päivystää ohikulkijoita - ja niitähän riittää. Lenkkimaastoja ollaan kartoitettu jo kivasti, mutta enemmän ihmisiä tarkoittaa enemmän älyttömiä koiranpitäjiä, tässäpä muutama koiranomistajatyyppi, johon ollaan törmätty.

1. Ei-mitenkään-hallinnassa olevat koirat. Pari viikkoa sitten lähdimme Littoistenjärven luontopolulle tutustumaan ja minulla oli B&B kiinni, kun oltiin juuri astuttu tieltä polulle. Iso, karvainen koira juoksee vapaana luokse ja minähän en enää riskiä ota, että näiden kimppuun joku hyökkäisi, joten pysäytin koiran (tai ainakin yritin) ja pistin koirat selän taakse. Omistajaa ei näy mailla halmeilla, huhuilu kuuluu.  Karjaisen "tule nyt ***** hakemaan rakkisi pois, nämä ei tykkää vieraista". Puuskuttava nainen saapuu mutkan takaa, vihdoin. B&B päästetään yhteistuumin vapaaksi ja rähinä loppuu (B&B olivat siis ne rähisijät) ja lenkki tehdään sulassa sovussa kaikki yhdessä. Koira ei vaan millään tavalla ollut hallinnassa. Vaikkei ketään tullut vastaan, luoksetulo oli aika nollassa.

2. "Tämä haluaa tutustua"-ihmistyyppi. Otan koiria ulos, tarkoituksena viedä ne autoon ja lähteä treffaamaan Hennaa ja Leeviä maastoon. B&B ilmoittavat lenkkeilijöille ja heidän koirilleen, että läsnäolonne ei ole tervetullutta ja minä kiroilen mielessäni, että jatkaisivat nyt vaan matkaa. Mutta ei. Olen nostamassa koiria autoon ja toisen koiran omistaja huutaa "Voidaanko tulla tutustumaan, tämä ei suostu menemään eteenpäin". Kumpi sitä koiraa taluttaa?!? Kyseessä oli siis joku corgi tms, ei siis mikään iso, massakas koira. Mistä kuunkaarelta tuo omistaja oli tippunut? Mikä B&B:n käytöksessä osoitti, että ne ylipäätänsä haluaisivat tavata ketään?

3. Iso koira - voimaton omistaja. Oltiin ihan hihnalenkillä ja yhden ylämäen kohdalla huomasin, että omistaja pitelee kultaista noutajaansa rystyset valkosina, alamäessä. Me ohitettiin tienristeys ja kohta mummo huutaa "varokaa, Kalle tulee". Kalle oli siis vetäissyt mummon alamäessä kumoon ja karkasi meidän luokse. Eikä ollut mitenkään ystävällisen näköinen kultsu! Onneksi totteli mun käskyjä kuitenkin, mutta olin melko varma, että kohta hyökkää.

4. "Annanpa tuijottaa"-ihmistyyppi. Eilen oltiin lenkillä ja keräsin koirien jätöksiä ja huomasin bernin tulevan tien toisella puolella. Keräsimme sitten antaumuksella jätöksiä, jotta berni pääsisi jatkamaan matkaa ja B&B eivät turhia ilmoittaisi asioista. No, mitä tekee bernin omistaja? Jää tienhaaraan ja antaa bernin tuijotella meitä antaumuksella. Ei elettäkään, että liikkuisivat eteenpäin. Käännyn sitten kannoillani ja lähden toiseen suuntaan...

Kirjoituksesta huomaa, että meillä on ohitusongelma, jälleen. Saan sen aina kitkettyä pois ja sitten lipsun ja kohta ongelma on taas suuri. Nyt sitten otetaan kovat käyttöön ja ehkäpä tässä kevääntullen mennään ohituskurssillekin, kunhan sellainen aikatauluihin sopiva löytyy.

Mitäs muuta? Eilen oltiin Bessien kanssa toisissa 2-luokan kisoissa ja ekalta radalta 5vp. Harmittava 5vp, joka tuli riman tiputuksesta. Alkupätkä oli kolmen esteen suora ja menin kolmannen taakse ottamaan Bessien vastaan, jotta kepeillevienti onnistuisi. En sitten malttanut olla paikoillani ja käännyin kepeillevientiiin liian aikaisin ja Bessien rytmi meni sekaisin ja ponnistus lähti liian aikaisin. Loppurata oli upea, en jäänyt jälkeen ja Bessie otti kontaktitkin hienosti. Kyllä siinä on hieno koira, upea! Toisella radalla mun moka, en varmistellut mutkassa yhtä estettä, siis lähetin Bessien sinne huolimattomasti ja sehän tuli perässä ja hyppäsi seuraavan esteen. HYL oli siis tulos. Uskon kyllä vakaasti, että nolliakin alkaa pian tulemaan, niin hieno koira Bessie on.

Bessien juoksut ovat varmasti ihan näillä näppylöillä ja pidämme hiukan taukoa kisoista. Avan juoksuja edelleen odotellaan, reilu 6kk on jo edellisistä, joten eiköhän niiden pian pitäisi alkaa.. Tuurea on ollut kiva seurata treeneissä, kun on meitä edeltävässä ryhmässä ja se pieni mies on kyllä melkoinen agilitylupaus!

Loppuun kuva meidän "pienestä" pojasta, Lucas kasvaa kuin rikkaruoho! Pojalla ikää vajaa 1v5kk ja puhetta tulee kuin papupadasta :)