Eilen pääsin sitten kurssipäivän jälkeen tapaamaan ihanaa Avaa. Pirullinen se on kuin mikä, mutta näytä minulle parsoninpentu, joka ei 12-viikkoisena ole pelkkää hammasta :) En osaa sanoa muistavatko pennut minut, koska ovat ihan emänsä kaltaisia eli rakastavat kaikkia ihmisiä koko sydämestään heti ensi tapaamisesta lähtien. Tietysti haluaisin niin ajatella :D

Ava on kyllä ihana ja kehittynyt hienosti. Se oli pikavilkaisulla mielestäni saanut hiukan takakulmauksia, mutta seisomakuvia ei nyt ehditty ottaa. Pää näyttää Bessietä leveämmältä. Ava on edelleen ihan sileä, kuten oli Dinokin. Häntä heilui Avallakin jatkuvasti, emänsä tyttö :)Katsotaan miten turkki kehittyy ajan kuluessa. Avan kanssa tuli riehuttua ja leikittyä ihan sydämen kyllyydestä. Juha ja Sara tarjosivat ihanan grilliaterian uusien perunoiden ja jälkiruoaksi ihanaa raparperipiirakkaa, kyllä kelpasi kyläillä. Mukavan illan jälkeen veivät minut vielä hotellille. KIITOS vielä kerran!

Tässäpä teillekin kuvia vierailulta

Kutsuitko minua?

Mitäköhän tuo yrittää tuossa sanoa?

Osaan antaa jo tassua!

Tunnelmointia

Kotiin päästyäni oli ilmassa pientä mustasukkaisuusdraamaa: Bonon mielestä Bessie ei saanut tulla pusuttelemaan eikä kovin lähellekään, kun oltiin kaikki sohvalla. Hassut tytöt, oli minullakin niitä jo ikävä :)