Pieni tauko on näköjään ollut kirjoittamisen suhteen. Mitään uutta ja ihmeellistä raportoitavaa ei ole. Bessien ruokahalu on yhtä iso kuin aina ja mitään sen suurempia merkkejä raskaudesta ei ole. No, onhan se kyllä huomattavasti väsyneempi ja rauhallisempi kuin aikaisemmin, joten jotain kuitenkin. Eilen mielestäni tunsin sen vatsapeitteen läpi "pallukoita", sellaisia en ole aikaisemmin huomannut. En kyllä tiedä miltä pennut näin neljännen raskausviikon alussa tuntuisivat mahan läpi, jos tuntuisivat. Bessie on sen verran hoikassa kunnossa, joten kohta pitäisi ensimmäisiä merkkejä varmaankin alkaa näkymään.

Bessie on nyt kaksi kertaa yrittänyt ojentaa Bonoa. Bono ei vastaa ja riita loppuu lyhyeen eikä jälkiäkään ole tullut. Taijalta vähän kyselin johtuisiko raskaudesta, mutta Taija veikkasi, että olen itse aiheuttanut asian. Varmaankin niin. Olen tietysti silitellyt ja halinut sitä entistä enemmän, joten ehkäpä se kuvitteli nousevansa arvoasteikolla ylemmäs.

Bessien palautettiin sitten ruotuun asioilla, jotka ovat monelle parsoninomistajalle itsestäänselvyys, meillä ei juurikaan olla johtajuutta sen suuremmin ajateltu. Yksinkertaisesti tapahtui seuraavaa: sohvalle ei ole asiaa ilman lupaa ja lupaa Bessie odotti eilen kymmenen-viisitoista minuuttia. Jos Bessie oli sohvalla, se ajettiin ensin alas ja me istuimme vasta sitten. Sänkyyn sama homma. Ulos lähdettiin niin, että Bono saa pannan ensiksi kaulaan, sitten Bessie. Bono pääsee ovesta ensin ulos ja Bessie odottaa istuen omaa vuoroaan. Ruoat Bessie on saanut aina Bonon jälkeen. Bessie hoksasi heti, mistä on kyse. Bono ei vielä asiaa oikein sisäistänyt ja kun pukkasin sen sohvalta alas, se lähti toiseen huoneeseen "pitäkää sohvanne" :)

Käytiin eilen kunnon metsälenkki. Lunta oli paikkapaikoin polviin! Koska meidän metsäreitillä ei ole muita kulkijoita, voitte kuvitella, että hiki tuli :) Tässä kuva pakkaspäivältä