Joulu on nyt onnellisesti ohi, vapaata vielä muutama päivä jäljellä. Aika on kulunut ihan mukavasti ja vieraita on käynyt. Aatonaattona tänne Tarvasjoen tuppukylään eksyi Mari ja Mikael mukanaan tietysti Nipa ja Jade sekä Päivi ja Riku mukanaan Maxi. Kävimme hiukan patikoimassa meidän pikkuisessa paratiisissamme ja sen jälkeen istuimme kahvi/glögipöytään hetkeksi rupattelemaan. Hauskaa oli, kiitos seurasta!

Jouluaattona Bessie sai melkein ensimmäisen jyrsijäsaaliinsa :) Se sai lenkillä vainun ja alkoi kaivamaan jyrsijöiden pesäkantoa esiin. Päästäinen kyllä taisi päästä karkuun, mutta Bessie yritti koko pienellä kropallaan saada reittiä auki, jotta olisi päässyt tarkistamaan luolaston. Jouluaattona olimme sitten Marcon ja koirien kanssa syömässä Marcon vanhempien luona ja tulimme sieltä kotiin yhdeksän jälkeen mahat turvoksissa. Bessie ja Bono saivat vinkulelut ja ne ovat yllätys yllätys vieläkin ehjiä, kolmen päivän vinguttamisen jälkeen. Tätä ihmettä ei ole tapahtunutkaan pitkiin aikoihin. Kyseessä ei ole tiikerinkestävä lelu, vaan ihan Prisman valikoimiin kuuluva jouluinen vinkulelu. Joulupäivä menikin sitten sohvalla lepäillessä ja syödessä suklaata.

Tapaninpäivänä (eli eilen) oli tarkoitus Bessien kanssa mennä TSAUn kinkunsulatuskisoihin, mutta onneksi tarkastin asian netistä, ne oli peruttu. Mutta saimme vieraaksemme Rasmuksen mukanaan Taina ja Matti, luonnollisesti. Kävimme paratiisissamme ja löysimme pienen lisähaaran lenkkiimme. Matin hieno uusi Suunto kertoi, että lenkille tuli pituutta 6,6 kilometriä. Sää ei vain ollut puolellamme ja kastuimme ja ravastuimme niin, etteivät Taina ja Matti enää jääneet kahville. Bessie ja Bono pääsivät ihan shampoo-pesulle, olivat sen verran rapaisia.

Tänään sitten Bessie aiheutti aamulenkillä minulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Kävimme vakioaamulenkillään ja minun oli tarkoitus ottaa koirat kiinni juuri niillä hetkillä, kun Bessie sai vainun. Se syöksyi karvat pystyssä viereisen talon kuusi"aidan" sisään eli siinä oli neljä matalaa kuusta neliönmuotoon kasvaneina. Ihmettelin sen haukuntaa ja karvojen asentoa ja yritin houkutella sitä sieltä pois. Bonon kanssa menimme lähemmäksi ja se alkoi myös haukkumaan. Mutta ei sinne suuntaan, missä Bessie oli vaan isolle mäntypöllille!

Tällainen se oli. Kuvassa Bessie puolivuotiaana.

Bessie ei antanut periksi (en nähnyt mitä haukkui) vaan räksytti menemään, kunnes aidan välistä juoksee KETTU! Suhteellisen nuori komeaturkkinen punainen kettu ja Bessie tietysti perään. Ei antanut periksi, vaikka kettu jo olikin päässyt karkuun eikä antautunut kiinni. Röyhkeästi jätti tottelematta paikka-käskyä, pirulainen. Pinkoili talojen välissä varmaankin parikymmentä minuuttia, onneksi olimme päättyvän tien päässä, joten liikennettä ei ollut. Kun sain Bessien vihdoin kiinni, pääsi se kotona mäntysuopapesulle. Vaikka kettu näyttikin olevan hyvässä turkissa, mistä sitä tietää vaikka sillä olisikin kapi. Strongholdin olen molemmille laittanut joulukuun alussa, joten tuskin mitään pääsee tarttumaan.

Sainpahan tuosta taas muistutuksen, että Bessie pitää viedä luolille ahkerammin. Sillä on viettiä ja intoa, se on varmaa. Bessien kanssa pitää nyt alkaa ottamaan myös hiukan vaativammat otteet, minun pitää saada siltä pois toisille koirille räksyttäminen. Sen sain jo pois, mutta en ole tarpeeksi vahvistanut sitä, joten se on ottanut sen takaisin repertuaariinsa...