Tänään teimme aamulenkin uuden, puhtaan, lumen pudotessa hitaasti maahan. Koko tienoo oli aivan hiljainen. Oli hetki juuri ennen auringonnousua. Sitä tulee ajatultua syntyjä syviä, kun raahustaa pitkin pururataa ja katselee kahta lumesta riemastunutta terriiniä. Tuli sellainen rintaa pakottava onnellisuuden tunne, voisiko elämässä tämän enempää haluta?

Toinen asia mitä lenkillä mietin oli laumatoverit. Kyllä parsoni, tai melkein mikä tahansa muukin koira, tarvitsee rinnalleen lajikaverin. Bono tuntuu nuorentuneen hirvittävästi sen jälkeen, kun Bessie tuli. Myös sterilaatio toi sen silmään pilkettä ja nyt meillä ralli raikaa päivittäin. Olen itse miettinyt, että lähdenkö suosittelemaan kahden nartun yhdessäoloa, jos joku minulta sitä kysyisi. En osaa kyllä vastata, sanoisin, että tunne koirasi. Helpoin yhdistelmän on varmastikin eri sukupuolta olevat kaverit, mutta kyllä niidenkin kanssa ongelmia voi tulla. Samaten pidän tuota meidän koirien reilun kahden vuoden ikäeroa ihan hyvänä juttuna. Bonon kanssa oltiin ehditty saada jo peruskoulutus kuntoon ja vähän tiesi, mitä virheitä kannattaisi yrittää välttää. Mutta tämäkään ei ole mikään kiveen kirjoitettu totuus, jos molemmat omistajat jaksavat puuhailla koirien kanssa, on vastuuta helpompi jakaa :)

Paluumatkalla hiljaisuuden rikkoi sora-auton piippaus ja soran ropina. Bono sai paniikkikohtauksen. Jäin seisomaan vain paikalleni, en puhunut sille mitään, mutta yritin eleilläni osoittaa, että ei ole paniikkiin mitään aihetta. Meni muutama minuutti ennen kuin se rauhoittui. Pistin sitten kotona CD:ltä soimaan rätinää, suhinaa ja pauketta, ilotulituksia jne. Molemmat makoilevat nyt olohuoneessa eivätkä korvaansa letkauta kaiuttimista tuleville äänille. Saavat kuunnella tuon nyt läpi vaimealla äänenvoimakkuudella ja sitten pistetään seuraavalla kerralla hiukan enemmän volumea.

Olen tässä miettinyt myös uroksen ja nartun tuomista ulkomailta vuoden 2008 aikana, mutta koska minulla ei ole tällä hetkellä itsellä tarjota niille koteja, pitäisi jostain kehittää hyviä sijoitus- tai osaomistuskoteja :) Uroksen haluaisin kyllä kotiin, mutta Marcon mielestä koiria on nyt tähän hätään omiin tarpeisiin ja myönnettäköön, että kun itse vain treenaan noiden kanssa, alkaa päivät loppumaan kesken :D Tämä on suunnittelun asteella edelleen, etsin juuri niitä oikeita yhdistelmiä.

Eilen tuli Voittajan numerolaput, jännää! Meillä on kyllä harjoittelu jäänyt naurettavan vähälle, kun agility on vienyt kaiken ajan. Esitän Bessien sitten maasta,  jos en ehdi saada ylhäältä esittämistä kuntoon...