Olisi paljon kivaakin kirjoitettavaa, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä on suru Taijan puolesta. Parsonlenkin kotimatkalla tuli suruviesti, Holly on siirtynyt jahtaamaan pupuja paremmille metsästysmaille. Taija on niitä ihmisiä, joille ei toivoisi elämään muuta kuin iloa, vastoinkäymisiä on varmasti tullut jo eteen tarpeeksi. Epäreilua on elämä, todellakin.

Minä tiedän, että minun on aika itkeä
Minä tiedän, että sinun on aika lähteä
Toivon, että joskus kohdataan
Kyllä, muttei päällä maan
Aika kuivaa vielä kyyneleet
poskilta niiden, jotka ovat itkeneet
Mutta anna minun hetki itkeä
että jaksan joskus eteenpäin lähteä
K.Nyman, 2007

Kyynelsilmin toivon Taija sinulle Voimia, olet ajatuksissani.