Huomasin blogiani lukiessani, että kovin on tekstipainoitteisia olleet viime kirjoitukset. Mutta nyt tilanteeseen tulee korjaus. Otin tänään metsälenkille mukaan kameran ja tähtäilin linssin läpi tyttöjä. Miljoona huonoa kuvaa, muutama julkaisukelpoinen. Tuttu tilanne varmasti kaikille koiranomistajille :) Ilma oli kyllä tosi tuhruinen ja ei tuo meidän pokkarikamera enää oikein ehdi valottaa kaikkia kuvia ja salamaa käyttäessäni niistä tulee sitten valkoisia palloja. En oikein hallitse kuvankäsittelyohjelman hienouksiakaan, joten saatte tyytyä muokkaamattomiin kuviin. Tarkoitus olisi tilata sukulaisille joululahjaksi vuoden 2008 kalenteri omilla kuvilla, saa nähdä löytyykö tarpeeksi monta kivaa kuvaa.

Viimeksi sunnuntaina mietittiin Marcon kanssa miten ihanaa on, kun koirat tulevat keskenään juttuun. Meillä ei ole ollut koskaan mitään oikeaa riitaa, joskus ovat hiukan leikistä innostuneet ja olen joutunut ne erottamaan, mutta vekin vekkiä ei ole tullut kumpaankaan. Nytkin B&B kiehnäävät tuossa tietokonehuoneen lattialla ja pusuttelevat toisiaan. Bessie näykkii Bonoa samalla tavalla parrasta kuin on tehnyt meille saapumisesta lähtien. Ihanat ystävykset, en olisi parempia kaveruksia voinut toivoa :)
 

Torstaina aloitan Bessien kanssa Jaakon opissa. Bono joutuu pitämään pienen tauon agilitytreenaamisesta, koska sille ei ole vielä löytynyt omaa pienryhmäpaikkaa ja TSAUn avoimet treenit sattuvat juuri Jaakon treenien kanssa päällekkäin. Mutta eiköhän me jossain vaiheessa Bonon kanssa päästä Bessien ryhmäpaikalle, kun Bessie aloittaa juoksunsa ja jää mammalomalle.

Tilasin Bessielle Englannista saakka valkoisen nahkaisen puolikuristavan näyttelypannan ja hihnan, kyllä nyt kelpaa Voittaja-näyttelyssä esiintyä :) Hinta oli aika suolainen, mutta tuolta yhdistelmän sai tilata täsmälleen haluamallaan pannankoolla ja hihnanpituuden sai valita. Tekevät kaikki panta-hihnayhdistelmät tilauskohtaisesti. Tilaus tuli alle kahdessa viikossa, joten toimituskin oli nopea.

Tämän päivän lenkillä tuli jälleen vastaan sama ylipainoinen labbissekoitus fleksissä ja aika monta kertaa olen jo kerännyt rohkeutta hiukan kommentoida koiranomistajille heidän tapaansa yrittää hallita isokokoista koiraansa. Tai hallita ja hallita, kyllä ne sen nippanappa saavat pidettyä metrin päässä meistä. Koiranomistajat yrittävät saada rauhoitettua koiraansa hokemalla sille "älä hermostu, ei ole mitään hätää". Ja tämä sellaisella vaimealla äänellä. Haluaisin nähdä koiran, joka on tuollaisella "käskyttämisellä" lopettanut hihnarähjäämisen. Minulla oli tänään räminätölkki mukana, mutta en ehtinyt "ladata" sitä ennen kuin tulivat meitä vastaan. Bessie ei ole itsekän puhdas pulmunen, vaan varmasti vastaa koiran rähisemiseen, jos en sitä kovasti komenna. Bonoa isot koirat pelottavat, joten sen olisi paljon mieluummin ojanpohjalla kuin rähjäämässä. Varmasti tulevat tulevaisuudessakin vastaan, joten ehkä minun pitäisi puuttua asiaan ennen kuin koira oikeasti pääsee meidän lähelle...

Palasin perjantain ja lauantain välisenä yönä Saksasta ja lauantaina kävin ensin aamulenkin, jolla koirat saivat kirmata vapaana. Voitte varmasti kuvitella minkälainen määrä energiaa niissä oli useamman päivän hihnalenkityksen jälkeen. Marco ei vieläkään uskalla pitää koiria vapaana, vaikka uskon kyllä noiden häntäkin tottelevan. Yhdeltä päivällä meillä oli treffit parsonlenkin muodossa ja mukaan tuli uusi tuttavuus, Frida. Fridan kyllä näin myös parsonleirillä ja makkarajuoksuissa, mutta en ollut aikaisemmin ehtinyt jutustella omistajan kanssa ja tutustua koiraan. Parsonlenkillä Upi todisti, että "Nomen est Omen" eli jos koira nimetään lentokoneen mukaan, se piru vie myös lentää :)