Eilen esitin tuon toiveen mielessäni, kun haravoin pihallamme vellovaa lehtimerta. Puut ovat kauniita kesällä, mutta lehtien pudottaminen saisi mielestäni jäädä niiden elinkaaressa kokonaan välistä :) Se on kyllä hyvää liikuntaa ja hikeä pukkasi jo lyhyen haravoinnin jälkeen. Ehkä pitää tänään jatkaa, vaikka kaikki lehdet eivät olekaan puista vielä pudonneet :)

Samalla ulkoilukerralla Bono osoitti minulle kohdan, mistä pääsevät luikahtamaan ulos aidasta. Se on meidän autokatoksen nurkalla oleva kohta, jossa alimmainen aidansakara on kääntynyt sivuun. Bono oikein kiusasi minua pysähtymällä siihen kohdalle ja tuijottamalla silmiin tyyliin "lällällää, mäpä menen tästä ulos". Vaikkei se pihalta mihinkään lähtenytkään, kunhan nuuskutti autokatosta, korjasin tuon aidan kohdan. Ihan varmuuden vuoksi.

Marco oli lauantaina humputtelemassa ja minä olin koirien kanssa kotona. Nukkumaanmenon aikaan Bono asettui omaan tyypilliseen tapaansa lattialle (josta se siirtyy jossain vaiheessa yötä minun tyynylleni), mutta Bessie ei tullut peiton alle. Olin hiukan ihmeissäni, mutta aloimme silti nukkumaan. Sitten sen älysin, nehän olivat vartioasemissa, jokaiselle pienelle risahdukselle (joita maaseudulla kuuluu harvoin) piti vähän sanoa "buh, buh". Omille paikoilleen eli Bessie peiton alle polvitaipeeseen ja Bono tyynylle, siirryttiin vasta isännän tultua laumansa pariin. Hassuja koiria :)

Räminätölkki saa kyllä kunnianosoitukset minulta, teho oli välitön eikä minun tarvitse enää kuin korkeintaan heiluttaa tölkkiä. Ja ääniä ei kuulu. Harkitsen kyllä tölkin teippaamista, koska Nora oli koirien kanssa eilen odottamassa Siwan edessä kaljatölkki kädessä lastenvaunuja samalla vahtien. Sai hiukan ihmetteleviä katseita kauppaan tulevilta. Nuori äiti kaljatölkki kädessä Siwan edessä, maaseudun perheidylliä parhaimmillaan!