Inhoan "sanaa" ihQ, mutta tässä tapauksessa se sallittakoon :) Eilen tulin töistä ja lähdin koirien kanssa lenkille, pääsivät taas vapaana kirmailemaan metsään, kuten joka ikinen muukin päivä. Bono oli ihan täpinöissään ja kantoi minulle jos jonkinlaista keppiä ja käpyä, otti kontaktia JA heilutti häntäänsä! Olin ihan ihmeissäni mikä sillä on. Se kyllä ottaa kontaktia metsälenkeillä yleensäkin, mutta eilinen oli ihan jotain muuta. Juoksivat sitten Bessien kanssa pitkin metsää, vain rytinä kävi.

Lenkin jälkeen lähdettiin kesätauon jälkeen agilityyn ja siellä sama meno jatkui. Parannusta kevään ensimmäisiin tunteihin on varmasti 200%. Nyt Jaakko pystyi keskittymään jo minun opettamiseeni eikä aikaa mennyt Bonon hallitsemiseen. Minähän se heikoin lenkki meistä olen :) Bono tuijotti minua nappisilmillään lähes koko tunnin ajan ja palkkioksi sille riitti se, että saatiin mennä esteitä vauhdilla. Ei meistä kilpailemaan ole vielä aikoihin, mutta todella ihana harrastus agility on.

Pennut ovat kyllä ihania, mutta on ihanaa huomata, että omaan koiraansa rakastuu päivä päivältä enemmän. Bono lähestyy neljää ikävuotta ja nyt uskallan sanoa, että olen minä sen kanssa jotain oikeinkin tehnyt. Ihana pikku-Bono

Syksy on siis lähtenyt täyttä vauhtia käyntiin, menoja on jokaiselle viikolle. Sunnuntaina lähdetään taas Bessien kanssa keinoluolalle kettua moikkaamaan. Syksyn menoihin kuuluu ainakin parsoneiden syysleiri ja toisena leiripäivänä oleva Nuori Parson Open Show. Voittajassakin meidät ehkä näkee. Niin ja Bessien sulhanen on nyt valittu ja sovittu, siitä lisää lähiviikkoina...