Viime yönä meidän hurrrrjat vahtikoirat päättivät, että katolta tippuva lumi on ehdottomasti joku mörkö, jolta minua ja Marcoa on suojeltava. Ja kun sitä lunta tuli kuitenkin aika monta kertaa, tuloksena on hyvin katkonaisesti nukuttu yö. Onhan se tietty hyvä, että koirat vartioivat, mutta jos joku todellinen tilanne tulisi, Bessie korkeintaan pussaisi tunkeutujan kuoliaaksi :)

Bono on ollut muutaman päivän ihan hassu. Parina päivänä ennen töihin lähtöä se on pyörinyt jaloissa, vispannut häntää ja pyrkinyt syliin. Monelle tämä ei varmaankaan ole ihmeellistä, mutta Bono russeli, joka on vain oman perheen koira. Se ei yleensä vispaa häntää muulloin kuin aamuisin, kotiin tullessa ja suihkun jälkeen. Se on ehdottoman tarkka siitä kenestä se tykkää ja meillä ei ole koskaan ollut ongelmia muiden ihmisten ohittamisessa, Bonoa kun eivät muut ihmiset kiinnosta. Se ei myöskään koskaan lähtisi tuntemattoman matkaan.

Muistan yhden vapun kun olimme juuri muuttaneet Kaarinaan ja naapuri lupasi ottaa Bonon hoitoon siksi ajaksi kun kävimme vappua juhlimassa. Tiina tuli hakemaan Bonon ja kun Bono huomasi, että "äiti" ei lähdekään mukaan se pisti hanat kiinni eikä suostunut liikkumaan pihasta minnekään. Bono on kuitenkin koira, josta suurin osa ihmisistä tykkää: "se on niin rauhallinen ja ihana". Marcon vanhempien mielestä se on maailman paras koira ja ne ottavat sen hoitoon milloin tahansa. Heidän luonaan Bono viihtyy todella hyvin. Onneksi nyt sitten muutamme lähemmäksi, pääsee Bono heidän seuraan useammin.

Eilen oli sitten Bessien kanssa ensimmäinen agilitytunti. Olin aluksi vähän ihmeissäni, että tuleekohan tästä mitään. Nimittäin viereisellä kentällä oli edistyneempiä harjoittelemassa ja Bessie säikähti jotain kovaa ääntä tms. ja sillä oli häntä koipien välissä koko ohjeiden kuuntelun ajan. Mutta sitten kun pääsimme oikeasti tekemään jotain, pelko unohtui. Ensiksi mentiin ihan hyppyestettä ja Bessie hoksasi sen heti ja saatiin jopa hiukan vauhtiakin mukaan harjoitteluun. Sitten vuorossa oli putki, jota Bessie arasteli ensin. Mutta kun saatiin se menemään pari kertaa opettajan kanssa siitä läpi, sen jälkeen pystyin ihan antamaan "putki"-käskyn ja juoksemaan putken vieressä ja Bessie juoksi sieltä läpi ihan yksikseen, ilman hihnaa.

Harjoiteltiin myös matalaa puomia eli puomin alku oli pöydässä "kiinni". Tässäkään ei mitään ongelmia, Bessie meni sen lähes juosten. Sitten kuultiin selostus keppien opettelusta, mutta aika loppui kesken eikä päästy niitä vielä treenaamaan. Olen hiukan kahden vaiheilla, että opetanko Bessien kepeille kujan avulla vai treenaanko niitä kotona, kun RC:ltä sai kesällä ruokasäkin mukana kepit. Taidan nyt sitten katsoa mitä Jaakon opetuksessa sanotaan ennen kuin hätäilen niiden kanssa pidemmälle.

Muutoin elämä jatkuu entiseen malliin ja kesää jo odotellaan. Ainoa ongelma on minun reumani aktivoituminen, kädet ovat varsinkin aamuisin todella kipeät ja selkä hiukan myös. Polvessa ja nilkassa tuntuu välillä hiukan kipua, mutta ei onneksi koko aikaa eikä hirvittävissä määrin. Turvotusta en huomaa juurikaan missään nivelessä, mutta ensi viikon verikokeista sitten nähdään kuinka korkealla tulehdusarvot sitten ovatkaan. Tämä on todella harmillista, koska reuma oli pois lääkkeittä jo yli vuoden, mutta epäilen viime vuoden loppuosan stressin alentaneen vastustuskykyä niin, että se pääsi taas aktivoitumaan. Pikkuhiljaa lääkkeet tuntuvat tepsivän, tänään oli jo huomattavasti parempi aamu kuin maanantaina. Kevättä kohti siis mennään!