Vuoden 2007 alkajaisiksi päätin siirtää päiväkirjani blogimuotoon, ehkäpä päivityksiä tulee enemmän tällä kertaa :)

Bessien ja Bonon kanssa päivät ovat menneet hyvinkin tyypilliseen tapaan eli lenkkeillessä. Koirat pääsivät vain joululoman aikana pitkään nukkumisen makuun, joten töihin palattuani niiden saaminen lenkille klo 6 aamulla vaatii vetoapua, minulta siis.

Bessie on kehittynyt kivasti ja lauantaina nähtiin kasvattaja-Taijaa ja hänkin oli ihan tyytyväinen tuohon meidän neitiin. Taijan mielestä Bessie saisi hiukan laihtua ja minä kun olin ihan varma, että se on liian laiha. Niin eri tavoin sitä näkee oman koiransa :)

Se otti sitten Taijan sanat kirjaimellisesti ja oli syömättä kaksi päivää. Siis oikeaa ruokaa. Herkut kyllä maistuvat ja ainakin Bessie on ehdollistunut jääkaapin avaamiselle loistavasti. Oli se sitten sikeässä unessa, leikkimässä tai muuten vaan muualla, jääkaapin avaaminen tuo sen aivan varmasti napittamaan suurilla silmillään. Ehkä lauman alimpana oleminen on saanut sen ahmimaan, siksipä sormia kannattaakin varoa palkatessa, saattaa muuten mukana mennä muitakin nakkeja kuin HK:n tuottamat.

Bessien kanssa mennään sitten tammikuun lopussa Turun KV -näyttelyyn kuulemaan ensimmäistä kertaa Juniori-luokkaan mitä mieltä tuomari on siitä. Ei suuria odotuksia, vain kokemusta ollaan hakemassa :)

Bono.. on Bono. Se on hyvin rauhallinen ja salliva, mutta pitää huolen siitä, että sille ei kukkoilla. Eikä, Luojan kiitos, Bessie ole edes testannut sen johtajuutta. Tuossa se nytkin makaa possunkorvan vierelllä ja vahtii silmä kovana sitä vaikkei varmasti tule sitä koskaan syömään. Pääasia vain, ettei Bessie sitä saa.

Bonolle uusi vuosi oli kauhun paikka, jälleen kerran. Aloitin sille nyt neljä päivää aikaisemmin Serene-UM:t, mutta niillä ei ollut kyllä mitään vaikutusta. Lähdimme uudeksi vuodeksi "evakkoon" Marcon vanhempien luokse, koska siellä on vähemmän naapureita. Mehän asumme puiston reunassa ja puistossa ammuttiin viime vuonnakin ihan hirvittävästi raketteja. Heti kuuden jälkeen illalla naapurin lapsiperhe alkoi ampumaan raketteja ja Bono panikoi heti. Sen kanssa sitten istuin pimeässä vessassa lauleskellen lastenlauluja. Keskiyöllä "pappa" eli Marcon isä oli istunut samassa paikassa joululauluja lauleskellen.

Perhana, kun ihmiset eivät osaa lopettaa rakettien ampumista klo 6.00 aamulla vaan vielä eilen (keskiviikkona 3.1.) lenkille lähtiessämme räjäyteltiin joitan pommeja. Pahin oli tiistaina kun oltiin koirapuistossa, puolen tunnin kävelymatkan päässä kotoa ja joku päätti ampua raketin ihan aidan vieressä (metsän laidalla). Huusin vain, että loppuuko se vai soitanko poliisit. Käytin ehkä hiukan rumempaa kieltä. Kaikkien näiden pamahdusten aiheuttamaa on nyt se, että Bono pelkää kaikkea pauketta. Meidän asuntoalueella rakennetaan vielä viimeisiä tontteja, joten pauketta kuuluu: on naulapyssyä, lautoja, vasaroita jne. Toivotaan, että tämä menee pian ohi. Harkitsen syvästi Hui Kauhistus -cd:n ostamista.