Jostain syystä meidän koirat tuntuvat saavan jonkun pienen taudin aina kun olen lähdössä reissuun, liekö yrittävät saada minua jäämään kotiin? Lauantaina 6.1. Bessie tuntui iltapäivällä hyvinkin väsyneeltä ja se tärisi sohvalla ja nukkui paljon. Vilkuilin sen ikeniä ja ne vaikuttivat minusta hyvinkin valkoisilta ja kun jääkaapin avaaminen ei Bessietä saanut liikkeelle, olin varma, että se on sairas. Mittasin kuumeen, 37,5. Soitin sitten kasvattaja-Taijalle, koska olin valmis lähtemään jo päivystävälle varmana siitä, että kurkussa on joku vierasesine, koska Bessie oli hiukan kakistellut päivällä. Taijan kanssa puhelimessa sitten saatiin tehtyä muutamat "testit" eli katsottiin kuinka nopeasti veri palaa takaisin ikeniin jne. Sain Taijalta ohjeet vain seurata Bessietä, mitään hengenvaarallista tuskin oli tekeillä. Illalla Bessie olikin jo oma (kerjäävä) itsensä, joten kyseessä oli ehkä joku tilapäinen pahoinvointi tms.
Lähdin sitten sunnuntaina luottavaisin mielin kohti Lontoota ja jätin Marcolle ohjeet ruokinnasta. Marco kyllä vastasi siihen "ei kai se niin tarkkaa ole". Viikko kului tuskastuttavan hitaasti ja koiria oli hirvittävä ikävä. No kyllä tietysti Marcoakin ;-) Lontoossakin törmäsin muutamaan russeliin, yksi odotteli metrolaiturilla junaan pääsyä, näytti citykoiraakin hiukan junan ääni hirvittävän. Kotiin päästyäni huomasin, että suhteellisen vähäinen liikunta ja saatu ruokamäärä olivat lihottaneet Bessietä ainakin minun silmissäni jonkin verran. Eli Bessie siirtyi seurakseni laihdutuskuurille, tavoitteena olla primakunnossa Turun KV:ta varten. Siis Bessie ehtinee primakuntoon ennen sitä, minun souvini on hiukan suurempi :) Tytöt saivat tuliaisiksi Lontoosta nallet, toisellä päällä poliisin puku ja toisella vartiomiehen. Ne taisivat säilyä ehjänä pari tuntia :-P
Koirat jäävät jälleen Marcon kanssa kotiin, kun lähden heti Turun KV:ta seuraavana päivänä kotiin Posiolle hautajaisiin. Äidin aviomies kuoli yllättäen viime perjantaina 49 vuoden ikäisenä ja menen sinne sitten äidin avuksi hoitamaan asioita. Harmi, etten saa noita terapiakoiria mukaani äitiä piristämään.
Minulla on tänään ja huomenna vapaapäivät, ensimmäiset sitten tammikuun 1. Tarkoitus oli tänään lenkkeillä pitkä lenkki koirien kanssa, mutta säitten herra oli asiasta eri mieltä. Kaatosade ja hirvittävä tuuli eivät ole määritteitä, jotka tekevät mielestäni lenkistä nautittavan. Huomiseksi luvataan kyllä jo pakkasta ja ensi yöksi lumisadetta. Jee!
Viime yönä ystäväni Riikan koira Pampula sai keisarinleikkauksella neljä pentua Boldandbrainy-kennelille. Vaikka synnytys kuulosti ensisynnytykseksi hirvittävän hurjalta, lopputulos on ehkä sen arvoinen. Jos Bessielle joskus pentuja tulee, mitenköhän itse selviän siitä. Tarvitsen ainakin jonkun kokeneemman minua avustamaan, onneksi täällä Turun seudulla on paljon ihania koiraihmisiä, jotka varmasti auttavat tarvittaessa.
Turun parsonistitkin ovat alkaneet innostumaan porukkalenkeistä. Meillä on ollut kaksi aivan mahtavaa parsonlenkkiä Ala-Lemun maastoissa ja uusia lenkkejä tullaan varmasti sopimaan lähiaikoina. Myös keinoluolille varmasti lähdemme lähiaikoina. Sainpa myös ilmoitettua itseni ja Bessien möllitokokurssille, joka alkaa helmikuun toisella viikolla. Niillä paikkeilla olisi myös TSAU:n agilityn pääsykokeet, joihin menemme kokeilemaan, mutta tuskin pääsemme läpi. Minun mokani, kun emme ole treenanneet tarpeeksi. No ehkä virheistä oppii!
Kommentit