Oiskohan joku syysväsymys iskenyt jo nyt, kun en saa raapustettua kuulumisia tänne. Eiköhän blogi taas virkisty, kun ei olla ulkona kaikkea liikenevää aikaa.

Viime viikon maanantaina oli meillä Bonon kanssa toinen kerta rally-tokoa ja vitsit meillä oli kivaa! Bono on aivan upea! Sen halu tehdä töitä on jotain ihan käsittämätöntä. Koko tunnin se napitti mua silmiin ja oppi uusia juttuja ihan tuosta vain. Huomasinpa käyttäväni kroppaa esimerkiksi sivulletulossa tosi paljon ja Hanna kehotti sitä poistamaan, mutta koska olen tällainen hällä väliä -tokoilija, joten taitaa jäädä tekemättä. Ainoastaan rally-tokon radan suorittaminen oli meille haastavaa, kun se tapahtui samassa hallissa kuin missä Flyballia oltiin harjoiteltu, joten Bono oli ihan erillä kierroslukemilla. Mutta kyllä se vanhakin oppii ja Bono varsinkin

Keskiviikkona ajeltiin sitten Kaisan kanssa Forssaan kisaamaan. Meidän radat Bessien kanssa olivat ihan käsittämätöntä paskaa, jos suoraan sanotaan. Ihan kuin ei oltaisi ikinä radalla oltu. En tiedä missä oli vika. Bessie lopetti kepit kolmesti kesken, teki superpitkät käännökset ja ei kuunnellut ohjausta. Suurin osa vioista löytyy kyllä täältä päästä, mutta nuo kepit oli ihan käsittämättömät. Mä olen ihan vierellä ja käskytän sitä kepeille ja neiti vaan tuli kepeiltä ulos. Radat oli ihan eri maailmasta kuin Raumalla. Myös ratojen rakenne oli huomattavasti enemmän suoraa ja kovaa juoksua kuin Raumalla ollutta tarkkaa ohjausta ja vääntöä. Jälkimmäiset mitä ilmeisemmin siis sopivat meille paremmin. Paljon oppittavaa on siis vielä. Nyt sitten juoksut voi tulla mikä päivä tahansa, katsotaan milloin suuntaamme Ruotsiin. Päivä kerralllaan.

Lauantaina kävin sitten Tuuren ja Bessien kanssa pyörähtämässä Raision näyttelyssä. Molemmat saivat EH:n, odotetusti. Kummassakaan arvostelussa ei ollut sinällään mitään uutta. Bessielle toivottiin jälleen kerran enemmän luustoa ja vahvempaa päätä. Myös liikkeessä saisi olla enemmän draivia. Bessien kuono on kevyt ja jostain syystä se menee näyttelykehässä pää alhaalla. Kun sen näkeen "livenä" on koira ihan erilainen. No, ehkä sitten seuraavan kerran veteraanikehässä :)

Tuuren esiintyminen meni ihan odotetusti. Se oli tosi hienosti minun kanssani. Sen saaminen liikkumaan edestä oikein on ongelmallista, kun se nostelee etutassujaan kuin paraatissa olisi. Arvostelu oli ihan kiva, sillekin toivottiin vahvempaa päätä ja maskuliinisempaa vaikutelmaa. Kehui turkinlaatua ja runkoa. Ehkä se oli hiukan liian pieni tuomarin makuun. Mutta mitäs pienistä. Tuurelle EH riittää agilityvalion titteliin ja tuuletin sitten sen mukaisesti ;) Kettuakin Tuure kävi viikolla moikkaamassa ja voipi olla, että se nähdään myös kokeissa tämän vuoden puolella.