Eilen oli sitten ensimmäinen ohituskurssikerta ja mä olin ihan puulla päähän lyöty: Bessie yritti kerran haukkua ekassa ohituksessa ja se saatiin korjattua . Sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Bonolla ei edes vilkaisua toiseen koiraan. Käsittämätöntä! Hanna-ope kysyi, että oliko teillä muka joku ongelma? :D

Ohitukset tehtiin ihan yhden koiran kanssa. Näiden kanssa joukossa tyhmyys tiivistyy, kirjaimellisesti, eli mielenkiinnolla odotan, kun otan molemmat koirat yhtä aikaa. Mutta tuosta yhdestä Bessien haukahduksesta sain jo selville sen, että olen kieltänyt liian myöhään. Jos kieltää siinä vaiheessa, kun eka haukahdus on jo suusta päässyt, ollaan auttamattomasti liian myöhässä. Ekat merkit tuijottamisesta, hännän kohottaminen, korvien siirtäminen tai muu vinkki siitä, että kohta tapahtuu, on a ja o reagoimisessa.

Ensi viikon treeneissä onkin sitten jo enemmän haastetta: polkupyöriä, juoksijoita jne. Bono lähtee mummolaan muutamaksi päiväksi, joten Bessien kanssa tehdään oikein tehotreenit. Oikein positiivisin mielin mennään eteenpäin, ehkä tilanne ei olekaan toivoton :)