Takana on rankka viikonloppu parsoneiden agilityn teholeirillä. Bessien kanssa päästiin siis peruutuspaikkojen kautta treenaamaan huippuseurassa. Paljon jäi sulateltavaa ja opeteltavaa! Kouluttajina toimivat siis Janita ja Jaakko. Upeita koirakoita oli mukava seurata ja ottaa oppia niistäkin. Viskikäännös, jaakotus, tuplasylkkärit - you name it, we did it! Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että PALJON treeniä vaaditaan, jotta nämä kaikki hanskaisin. Valssi, agilityn peruskäännös, on minulla aika heikoissa antimissa. Janita näytti melkein kädestä pitäen missä mättää ja vasta nyt minä ymmärsin sen oikeasti. Siis mitä olen koko ajan tehnyt pieleen.

Bessie jaksoi treenit loistavasti ja se meni joka kerta radalle intoa puhkuen. Ihana Bessie. Lucas oli mukana molempina päivinä ensimmäisten treenien ajan ja kyllä äitin sydän taas halkesi ylpeydestä, kun reipas poika viihtyi hienosti hallilla. Iso kiitos tästä viihtymisestä kyllä kuuluu Simon vaimolle, jonka nimeä en nyt saa millään päähäni. KIITOS!

Lauantaina käytiin myös katsomassa talon edistymistä. Hallilta on siis puolen tunnin kävelymatka meidän uuteen kotiin ja olenkin jo hehkuttanut, että hoituu lämmittelyt ja jäähdyttelyt automaattisesti. Toivottavasti tulee myös käytyä useammin treenaamassa, kun matkakaan ei ole ongelma. Talo edistyy aikataulussa ja siellä oli nyt väliseinien rakentaminen meneillään. Keittiön toimitus on parin viikon päästä ja sitten aletaankin nähdä jotain oikeasti konkreettista. En malttais odottaa!

Lucas sairastui maanantaina sitten elämänsä ensimmäiseen kuumeeseen ja korvatulehdukseen. Pieni mies on ihan väsy ja raukka. Lääkkeet auttavat toivottavasti pian. Niin ja mä sain ylennyksen eli vaihdan hommia 1.1.2010. Saman firman sisällä kyllä, mutta johtoporrasta kohti mennään. Just kidding!