Vaikka koko kroppa huutaa, että nyt vaakatasoon, niin kirjoitan meidän mukavasta MEJÄ-päivästä pätkän, kun kaikki on vielä muistissa :)

Perhepotretti (yhtään kuvaa, jossa kaikki katsovat kameraan ei ollut, 4/5 oli paras saavutus :))

Olin täksi päiväksi järjestänyt Pure-pentujen MEJÄ-päivän vahvistettuna Tuurella, Rainella ja Mintulla täällä Tarvasjoen perämetsissä. Paikalle pääsivät Bessien pennuista kaikki lukuunottamatta Ernoa. Koska minun MEJÄ-tietämykseni on aika rajoittunutta, Kaisa lupautui vetämään päivän agendan. Eli treffasimme Tarvasjoen jäähallin luona (kyllä, täällä on jäähalli) ja pienen teoriaosuuden jälkeen lähdimme ensin vetämään kaikki yhdessä ensimmäisen jäljen ja sen jälkeen jakauduimme pienempiin porukoihin vetämään 7 jälkeä. Tarkoitus oli ensin vetää 9 jälkeä 9 koiralle, mutta koska jälkien tekeminen onkin aika aivaavievää puuhaa, typistimme koirat kuuteen :) Jälkiä tehdessä oli hyvä napsia mustikoita suoraan puskista ja niitä on aivan älyttömästi!

Jälkien teon jälkeen suunnistimme meille kahville ja Kaisa kertoili kokemuksia ensimmäisestä MEJÄ-kokeesta ja esitteli hiukan parsonpuodin valikoimia. PRT ry:n kassaan kilisi ihan mukava määrä euroja :) Sitten suunnistettiin takaisin vetämään jälkiä ja koska kaikki olivat alottelijoita puuhassa, Kaisa meni jokaisen kanssa jäljen ja antoi hyviä kommentteja. Tämä tietysti vei aikaa, mutta kun on innokasta porukkaa oppimassa, niin ei ajalla väliä.

Kaikki pääsivät jäljet loppuun, toisilla aikaa meni enemmän kuin toisilla, mutta kokemuksen karttuessa nopeutuu koiratkin. Pertillä oli haasteena jäljellä elävää "riistaa" eli KYYn poikanen häiritsi Pertin menoa, mutta Kaisan mukaan Pertti selviytyi tilanteesta ja jäljestä hienosti. Dinolla oli hiukan epävarmuutta vielä menossa, mutta lopussa kuulemma meni jo oikein hienosti. Pave oli Kaisan mukaan myös todella lupaava koira ja taisipa MEJÄ-kärpänen purasta Marjoa, kun otti mukaansa yhteen pulloon jääneet veretkin :) Tuure tarvitsee myös lisää treeniä, mutta kyllä siitäkin vielä MEJÄ-koira saadaan ja Raine oli kuulemma kuin vanha tekijä! Avan menoa taisivat päällä olleet juoksut sekoittaa, mutta sekin oli kiinnostunut jäljestä ja Avan jälki taisi olla se vaikein, kun puskissa kykkijöitä tuntui niillä main riittävän.

Bessiellä ajoin yhden ylimääräiseksi osoittautuneen jäljen ja se yllätti minut ihan totaalisesti! Se lähti menemään jälkeä pitkin kuin höyryveturi ja jouduin oikeasti pistämään töppöstä toisen eteen, kun samalla purin jälkeä. Olin yksin jäljellä, kun muilla oli koirat käsissään. Olen Bessien kanssa tehnyt verijäljen vuosi sitten ja silloin se oli minusta vielä keskittymiskyvytön MEJÄilyyn, mutta nyt ei mitään sellaista ollut nähtävissä. Se merkkasi makaukset ja kerran oli lähdössä sivuun jäljeltä, mutta huomasi metrin päässä, että nyt mentiin vikaan ja palasi takaisin jäljelle. Minun pitää ihan tosissaan alkaa tekemään sille jälkeä, mistä sitä tietää vaikka joku päivä oltaisiin oikeasti kokeissa!

Aikaa meni touhussa 7 tuntia ja seuraavalla kerralla lupaan ottaa sen soppatykin mukaan! En ollut osannut varautua kuin mustikkapiirakalla ja kahvilla päivään, mutta hienosti tuntuivat kaikki jaksavan. Nyt tähän loppuun täytyy KIITTÄÄ Kaisaa, päivä ei olisi onnistunut ilman sinua! Olen ne bisset tosiaankin velkaa vielä, ehkäpä sitten pikkujouluissa ;) KIITOS myös kaikille Bessien ihanien pentujen omistajille, kun jaksatte edelleen tulla mukaan kaikkeen niin täysillä. KIITOS Hanna, että jaksat tuoda myös Tuuren mukaan touhuiluun :)

Nyt on melkoinen ukkosmyräkkä nousemassa, joten laitetaanpa tähän loppuun muutama kuva Bessien pennuista. Tuure ja Raine jäivät nyt linssin ulkopuolelle, mutta korvataan asia seuraavalla kerralla. Avastakaan ei ole kunnon kuvaa, kun juoksut eivät sallineet Avan liikkua muun porukan mukana. Pikku-Minttukaan ei ole näköjään yhdessäkään kuvassa, en käsitä miten se on mahdollista. Ahh, Minttu oli suloinen!

Pave

Pertti

Dino

Dinon ja Paven lauantaitanssit (pojat leikkivät siis ihan sulassa sovussa ilman rähinöitä!)