Ei mennyt viikonloppu ihan kuin suunniteltiin. Tavoitehan oli tietysti saada näyttelystä SERT ja agilitystä 0   No aloitetaan alusta eli lauantailta.

Lauantaina matkustettiin tuohon naapuripitäjään eli Saloon kaikkien rotujen näyttelyyn. Näyttelyyn oli ilmoitettu 20 parsonia ja tuomarina toimi Tarmo Viirtelä. Oikeasti minulla ei ollut suuria odotuksia tuloksen suhteen, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että sertiä ainakin minä sinne lähden hakemaan :) Tuomari oli oikein mukava ja tällä kertaa hyvin kitsas ERInomaisten suhteen. Uroksista ERIn sai 5 ja nartuista kokonaiset 2. Avoimessa luokassa ei yksikään narttu saanut ERIä ja Bessie sijoitettiin sitten neljästä EH:n saaneesta nartusta toiseksi.

Junnu-uroksissa kisasi Bessien poika Dino, joka sai tuloksekseen EH ja sijoitettiin luokkansa toiseksi. Dinon arvostelu oli oikein mukava, mutta Dino köyristää edelleen selkäänsä. Tammikuussa sitä ongelmaa ei ollut, joten uskoisin sen johtuneen kylmyydestä.

Bessien arvostelu oli oikein mukava. Viirtelä sanoi Bessiestä näin: "Hyvä koko. Hyvä purenta. Vaaleat silmät. Sievät korvat. Hyvä kaula ja etuosa. Runko aika tanakassa kunnossa. Hieno häntä ja vahva takaosa. Takarajat liikkuessa hieman liikaa rungon alla. Hyvä käytös."

Tässä Bessie ja allekirjoittanut näyttelyssä, kuvan ottanut Mikael Mildh.

Juttelin Taijan kanssa tuosta arvostelusta ja Taija sanoi, että Bessie ei ole lihavassa kunnossa (nähtiin viikko sitten), mutta saisi olla "kuivempi". Minua alkoi naurattamaan tuo kuiva-sanan käyttö, kun Kaisa kuvaili minua kuivan kesän *piip* oravaksi  Nyt sitten Bessie siirtyi light-ruoalle, parisataa grammaa olisi tarkoitus saada siitä pois, jotta ollaan molemmat sitten kuivan kesän *piip* oravia. Tuota liikettä aloin sitten itsekin pohtimaan ja tänään lenkillä sitä katsoinkin ja Viirtelä on oikeassa, Bessien lennokas askellus on siirtynyt rungon alle eli taitaa olla kroppa jumissa agilityn vuoksi. Huomenna Bessielle tilataan hieronta-aika, saadaan jumit pois!

Sitten tämän päiväinen Salon kisa. Mua HARMITTAA niin rankasti! Rata oli "helppo" ja mä olin varma, että Bessien kanssa on meidän päivä ja me saadaan radalta nolla. Bessie kulki kuin unelma ja mitä minä teen?!? SÖSSIN valssin JÄLLEEN (valssiin tyssäsi meidän eka kisa toukokuussa) ja OHJAAN Bessien pussiin keppien sijasta. PERHANA! Mä en varmistellut liikoja, olin nopea, Bessie otti kontaktit mahtavasti, luki mun ohjausta koko pienellä sydämellään ja mä ohjaan sen väärin. Voihan pirulainen sentään!

Tuomari Markku Vuorinenkin huusi mulle, kun kuulutettiin, että Katja ja Bessie saivat hylyn, että "kun ohjaaja ohjasi sen pussiin!". Markku oli siis meidän kouluttaja silloin kun oltiin vielä TSAUlla, joten en tiedä kommentoiko kaikkia vai vain meitä, kun meitä on kouluttanut  Mä muka katsoin sen valssin paikan tarkasti, kävin siinä rataantutustumisessa varmasti viisi kertaa ja ei siltikään. Valssitreeniä, valssitreeniä, MÄ tarvin valssitreeniä! Aloin sitten jossittelemaan tietysti, että jos olisinkin valssannut vasta keppien jälkeen, mutta eipä se mitään auta. Sössitty mikä sössitty. Meillä on seuraava kisa juhannussunnuntaina ja olisin nyt sitten vielä ilmoittanut meidän lauantaille kahteen starttiin, mutta sehän oli jo sulkeutunut. No ehkä me keskitytään lomailuun kesän ajan ja jatketaan syksyllä uudella innolla...