Eilen lähdin koirien kanssa lenkille pellolle toiveena nauttia mukavasta ilmasta ja vähän antaa koirien revitellä vapaana. Meidän lenkin nautinnollisuuden katkaisi pellon toiselta puolelta juoksevat nöffit. Bonon päälle on yksi nöffi vuosi sitten hyökännyt enkä ollut varma oliko se jompi kumpi noista, joten äkkiä koirat kiinni ja lähdimme eteenpäin.

No nämäpä päättivätkin sitten lähteä meitä seuraamaan! Toki voi olla, että Bessien sulotuoksut saivat parivaljakon seuraamaan meitä, mutta emme jääneet ottamaan asiasta selvää. Ojanpohjaa pitkin mentiin aika lujaa ja ajattelin koirien innon lopahtavan, kun pääsisimme "nurkan" taakse. Mitä vielä, siellä ne perässä jolkottivat. Oli pakko soittaa Marcolle, että tulee hakemaan meidät, kun koirien perässä ei ollut omistajaa eikä niitä kukaan edes huudellut. Kun sain koirat autoon ja Marco lähti kääntämään auton, koirat olivat jo tiellä.

Selvitin koirien omistajan tiedot ja lähetin ihan ystävällisen viestin, että voisiko ne koirat pitää kiinni tai sitten pitää niitä edes silmällä etteivät lähde pihasta minnekään. Sain ystävällisen vastauksen ja kovasti pahoitteluja. Toinen koirista oli viriili 2-vuotias uros, joten ehkäpä meidän seireenimme lauleli sulosointuja uroksen nenään.

Tänään lähdimme sitten takapihalta toiselle pellolle lenkille ja pian Marco soittaakin, että naapurin kultsu on takapihalla vapaana ja haistelee kovasti Bessien jälkiä. Tämäkin kosija sai nyt sitten lyhyen korren, kun kiersimme tien kautta kotiin emmekä palanneet takaisin katsomaan olisiko Bessie ollut suopealla päällä kultaisen kosijan elkeisiin.

Itsehän siis pidän koiria vapaana, mutta vain siten, että ne ovat välittömästi kytkettävissä ja paikoilla, joissa ei juurikaan muihin koiriin törmää. Tästä syystä minua ärsyttää täällä maalla se, että koiria tunnutaan pitävän vapaana ihan ilman valvovia silmiä. Päästetään koira vaan ovesta aitaamattomalle pihalle ja luotetaan siihen, että se ei minnekään lähde tai jos lähtee, niin tulee kotiinsa jossain vaiheessa. Mulle ei tulisi mieleenkään päästää noita kahta vapaasti terrorisoimaan muiden pihoja (ja naapuruston uima-altaita ;)). Huh, helpottipa, kun sai purettua :)

Bonon kanssa olin siis Bessien agitreeneissä torstaina, mutta pidämme suosiolla tauon treeneistä. Bono oli kyllä kehittynyt siinä, että ei huutanut seinustalla, vaikka joutuikin odottelemaan siellä kiinni. Eikä Bono hirvittävästi edes kuvitellut tietävänsä mitä rataa suoritetaan, mutta ei se vieläkään radalla kuuntele minua vaan paahtaa täysillä eteenpäin :) 

Nyt ei ollut aiheeseen liittyvää kuvaa, joten tässäpä kaikki lapsukaiset tänään sängyllä