Jokainen meistä naispuolisista taitaa tietää miestenkin paljon puhuman "se aika kuukaudesta", jolloin PMS-noita saapuu kyläilemään. No kertoo sen kolmella, niin tietää mistä puhutaan Bessien juoksujen aikana. Bessie on ollut siis kuin pyllylle ammuttu karhu ja Bono on joutunut sen purkausten kohteeksi. Pari ensimmäistä kertaa selvittiin ilman naarmuja, mutta perjantaina oman mokan vuoksi Bono sai muutaman vekin, pintanaarmuja, mutta siltikin. Odotan innolla, että PMS-noita lentää Kyöpelinvuorelle seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja ainakin juoksuista johtuvat ongelmat häipyvät.

Meillä aloitettiin Taijan ohjeiden mukaisesti kurikuuri molemmille koirille viime viikolla, kun nämä hyökkäilyt alkoivat ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuloksia näkymään. Koirat joutuivat pois sohvalta ja Bessie sängystä. Bonokin pitäisi saada pois sängystä, mutta se aloittaa nukkumisen lattialla kiltisti, mutta jossain vaiheessa yötä on sitten päättänyt tulla sänkyyn omine lupineen. En ole pitänyt sitä niin suurena ongelmana, kun Bonon pitäisi olla kuitenkin Bessietä ylempänä. Bessie fiksuna tyttönä on kyllä oppinut heti, että sinne ei ole tulemista, parempi vain nukkua lattialla omalla paikalla :)

Ovesta ulosmenot tapahtuvat nyt sitten luvan kanssa, Bono ensin ja Bessie sen perässä. koirat syövät eri huoneissa eikä Bessie pääse norkoilemaan Bonon kupille. Bono on osoittanut olevansa se sama heikko syömäri kuin ennen Bessien tuloa, taitaapi tyttönen laihtua omiin huippusolakoihin mittoihinsa tätä menoa ;) Bono on aina ollut koira, joka syö vain nälkäänsä, mutta Bessie sparraajana kupin vieressä on saanut sen syömään enemmän. No nytpä saan valvottua paremmin, ettei Bessiekään saa ylimääräisiä.

Molempien kanssa treenataan päivittäin tottelevaisuutta/temppuja niin, että toinen katsoo kopasta toisen treenausta. Bessie on oppinut sivulletulon jo todella hienosti, se kun oli todella vaiheessa aikaisemmin. Bono treenaa temppujaan ja samalla kuunnellaan ilotulitus-CD:tä pienellä voimakkuudella, josko saataisiin hiukan siedätettyä sitäkin. Äänenvoimakkuus on kyllä niin pienellä vielä, että ihmiskorva sen juuri ja juuri erottaa...

Ovikellon treenausta ollaan myös aloitettu ja Bessie tekee kaikki lenkit haukunestopanta kaulassaan, pistetään samalla kuntoon koirien ohitukset ja mopoille räksyttämiset. Paljon muutoksia siis pienessä ajassa, mutta tuloksia alkaa pikkuhiljaa näkymään. Bono hakee jo kontaktia itsekin ja Bessie tuntuu ottaneen oman paikkansa lauman alimmaisena. Mutta ei hypätä vielä johtopäätöksiin, paljon on vielä treenattavaa.

Lauantaina Bono pääsi herrasmiesseuraan Liedon Parmaharjulle lenkille Kaisan ja Upin sekä Hannan ja Rainen kanssa. Bono meni metsässä kuin pieni iloinen eläin ja tuli luokse ensimmäisestä kutsusta. Ja olihan Parmaharjulla tietysti muutama ihana ojakin, joissa piti saada uida :) Pitäisi tehdä enemmän molempien koirien kanssa erikseen, varsinkin Bonon kanssa, kun Bessie harrastaa enemmän muutoinkin. Niin ja jos joku miettii, niin kyllä, minulla alkoi 39. raskausviikko lauantaina ja 1,5 tunnin metsälenkki ei saanut aikaan supistuksen supistusta, joten taitaa tämä vauva mennä yliajalle ja saa todennäköisesti häädön yksiöstään sitten syyskuun puolenvälin jälkeen ;)

Tänään lenkillä treenasin molempien kanssa tokoa yhtäaikaa eli kutsuin Bonon sivulle, annoin paikkakäskyn, vaihdoin paikkaa, kutsuin Bessien sivulle ja sille paikkakäsky, sitten paikanvaihto ja Bono sivulle ja paikkakäsky jne. Meni todella hienosti! Kyllä noista vielä koiria tulee ;)